Majakkainsinööri J.A. Hultman luovutti keväällä 1928 Kuninkaalliselle Luotsilaitokselle piirustukset Eduskunnan päättämästä uudesta virkahöyryaluksesta S/S Orionista
Höyrylaiva rakennettiin vuonna 1929 Helsingborgin telakalla. Aluksella jonka mitat ovat 32 x 6 metriä on seitsemän hyttiä, kaksi salonkia, kolme messiä, kabyysi, suihkuhuone ja lastiruuma. Kaikki tilat ovat hyvässä kunnossa. Konevoimasta huolehtii hiililämmitteinen höyrykattila ja seitsemän höyrykonetta joista kaikki ovat edelleenkin käytössä.
Kompaundi-tyyppisen pääkoneen lisäksi höyrykäyttöiset apumoottorit käyttävät sähkögeneraattoria, pumppuja, ankkurivinssejä ym. Alus on luokiteltu höyrykäyttöiseksi väylänhoitoalukseksi ja se on lajinsa vanhin jäljellä oleva Ruotsissa.
S/S Orion sijoitettiin sen aikaiseen Itäiseen luotsipiiriin, joka rajoittui etelässä Karlskronaan, pohjoisessa Trosaan ja alueeseen kuului lisäksi Vätternin. Tässä piirissä alus palveli vuosina 1929-1956.
Työtehtäviin kuului keväisin ja syksyisin väylämerkkien ja poijujen nosto ja lasku, majakoiden kaasuvarastojen täydennys ja merenmittaus. Lisäksi alus avusti merenkulkua hinaajana ja jäänmurtajana.
Päällikkönä toimi luotsijohtaja tai luotsitarkastaja. Aluksen mieskuntaan kuului perämies, konemestari, kaksi lämmittäjää, trimmari, kokki, messipalvelija ja neljä kansimiestä. Laiva esiteltiin ensimmäistä kertaa Svensk Sjöfatstidningissä vuonna 1928. Lehdessä mainittin mm. hyttien sisustuksesta, joka vaihteli riippuen asukkaan asemasta laivalla. Kapteenin hytti sisustettiin mahongillaa, päällystön kiilloitetulla tammella, mutta miehistö sai tyytyä mäntysisustukseen.
Puolet laivan asuintiloista, joihin kuului myös oma messi, oli varattu kapteenin käyttöön. Loput yhdeksän hengen miehistöstä jakoivat toisen puolen, joka sijaitsi aluksen keulaosassa. Päällystön ja miehistön tilat oli erotettu toisistaan. Väliseinä erotti käytävät ja hyttikannelle vievät portaat jotta päällystön ja miehistön ei tarvinnut kohdata toisiaan matkalla hytteihin. Myös ateriat nautittiin eri messeissä.
Käskynjako laivalla toimi siten, ettei kapteeni puhutellut suoraan miehistöä, vaan käskyt välitettiin päällystön kautta. Kapteenin oli ehdoton hallitsija aluksella.
S/S Orion on suunniteltu ainoastaan kuusi meriä leveäksi, jotta se voi nousta Götan kanavan sulkujen kautta Vätternin järvelle.
Erilaisia työtehtäviä suoritettin useita kertoja Vätternillä. Käytäntöä muutettiin sen jälkeen kun alus jäi kerran pohjastaan kiinni Östgötan puoleiseen kanavanosaan sulkuportin rikkouduttua. Vätternin alue luvoutettiin ulkopuoliselle urakoitsialle. Onneksi S/S Orionille ja Kuninkaalliselle Luotsilaitokselle pääsi laiva kotisatamaansa Kalmariin Vätternin ”takaovesta” kulkien Vänerin, Göta Älvin ja Göteborgin kautta kiertäen länsirannikon ympäri.
Toisen maailmansodan loppulla suorittivat ruotsin merivoimat laivaston sotaharjoituksia ja mukana oli myös sukellusveneitä. Tuntemattomasta syystä höyrysi S/S Orion suljetulle ampuma-alueelle keskelle torpedoharjoituksia.
Eräs entinen laivaston komentaja, joka siihen aikaan oli vastavalmistunut sukellusveneen päällikkö, kertoi vakavasta välikohtauksesta. Luultavasti torpedon aiheuttama voimakas räjähdys sai S/S Orionin kallistumaan voimakkaasti ja katastrofi oli lähellä. Alus selvisi kuitenenkin paikalta omin konein. Miehistölle tuli vain lieviä vammoja, mutta he olivat syvästi järkyttyneitä. Välikohtauksen jälkien siivoaminen laivalla kesti jonkin aikaa.
Syy, ettei aluksen päälystölle oltu tiedoitettu suljetusta alueesta, on on vielä tänäkin päivänä hämärän peitossa ja asiasta on vaiettu.
Vuosien kuluessa oli väylämerkkien ja poijujen kehitys saattanut höyryaluksen vahanaikaiseksi. Alus oli painavien poijujen nostossa liian kiikkerä ja työ muodostui ajoittain vaaralliseksi miehistölle.
Vinssin puomisto oli suunniteltu kolmen tonnin kuormalle käytettäessä yksinkertaista taittopyörää. Selvitäkseen yhä painavammista poijuista kasvatettiin vinssin nostovoima viiteen tonniin vahvistamalla puomistoa ja lisäämällä taittopyörien määrää. Seuraukset vaikuttivat aluksen tasapainoon.
Olle Pettersson, laivan entinen konepäällikkö, on kertonut nostoa jatketun kunnes vesi nousi kannelle ja alus oli 45 astetta kallellaan. Tämä on aluksen tasapainolle kriittinen tila.
Poijujen kasvava paino teki höyrykäyttöisestä vinssistä vanhentunen ja kirjaimellisesti ajan myötä hampaattoman.
Eräs vaarallinen välikohtaus tapahtui keväällä 1955 laskettaessa valopoijuja S:t Annan saaristoon. Vinssipuomissa riippuva poiju alkoi äkkiä vajota alaspäin. Eräs matruuseista huomasi tämän ja heittäytyi höyryvinssin pantajarrun kahvaan pysäyttääkseen vajoamisen. Jarrun teho ei kuitenkaan riittänyt pysäyttämään painavaa poijua. Viimeisenä keinona putoavan kuorman pysäyttämiseksi lyötiin vinssin lukkohaka kiinni. Hakaa saa normaalisti käytää ainoastaa senjälkeen kun vinssirumpu on ensin pysäytetty. Neljä valurautahammasta kirjaimellisesti höyläytyi tasaiseksi ennenkuin vinssi lopullisesti pysähtyi. Myös tämä välikohtaus osoitti aluksen käyneen vanhanaikaiseksi.
Pahat kielet kertoivat Kuninkaalisella luotsilaitoksella olleen kaksi tiliä. Ensimmäinen tili oli korjaustöihin ja kunnossapitoon, jossa rahaa oli rajattomasti. Toinen tili uusiohankintoihin oli aivan tyhjä. Kysymykessä oli selvä inabsurdum.
Työskentelyä aluksella eivät leimanneet ainoastaan jyrkät luokkaerot päällystön ja miehistön välillä vaan myös työ- ja asumisolot herättivät voimakasta arvostelua. Asumistilat olivat ahtaat ja sanitääriset tilat yksinkertaiset.
Viisikymmenluvun lehtipalstoilla kirjoitettiin ”Ruotsin valtion skandaalialuksesta” Kirjoitukset käsittelivät ala-arvoisia asumis ja sanitääritiloja S/S Orionilla.
Lopulta liikennemimisteri otti asian esille eduskunnan käsiteltäväksi ja päätöksen jälkeen S/S Orionin tilalle rakennettiin uusi alus 1956.
Uuden aluksen tullessa käyttöön toimi vanha höyrylaiva vara-aluksena vuoteen 1966. Se oli käytössä jonkin vakituisista väylänhoitoaluksista ollessa telakalla.
Vuonna 1961 tehtiin alukselle muutostöitä. Avoin komentosilta katettiin,alusta pidennettiin kolme metriä ja se sijoitettiin Merenkulkulaitoksen rakennusosastolle majakanrakennusalukseksi. Eduskunta oli päättänyt kiinteiden majakoiden rakentamisesta vanhojen majakkalaivojen tilalle ja S/S Orion kuljetti rakennusmateriaalia ympäri Ruotsin rannikkoa siaijtseville työmaille.
Väylänhoitohöyryalus S/S Orion teki viimeisen virkamatkansa syksyllä 1979, jonka jälkeen alus lopullisesti poistettiin käytöstä. Tuskin yksikään alus on ollut palveluksessa niin pitkään kuin S/S Orion, joka rakennettin vuonna 1929 ja palveli 50 vuotta. Alus oli toivottoman vanhanaikainen ja se oli tarkoitus paloitella romuksi.
Alus päätyi kuitenkin yksityishenkilön omistukseen Göteborgiin. Tarkoitus oli tehdä ristelymatkoja Norjan rannikolla. Heikko taloudellinen kannattavuus ja puutteellinen kunnossapito lisäsi vain aluksen rapistumista.
Kymmenen länsirannikolla vietetyn vuoden jälkeen pelasti Tukholmalainen museoyhdistys aluksen ja mittava entisöintityö aloitettiin. Työ suoritetaan vuodelta 1929 peräisin olevien alkuperäispiirustusten mukaan yhteistyössä Norrköpingissa sijaitsevan Merernkulkulaitoksen arkiston kanssa. Valtion Rakennusvirasto on palkinnut aluksen Skeppsholmenin kauneimmalla laituripaikalla. S/S Orion on saavuttanut suosionsa kiinnittyneenä 50 metriä Skeppsholmin sillan pohjoispuolelle osana merellistä kaupunkikuvaa ja kohtauspaikkana ulkoileville sekä kaupunkilaisille että turisteille.
Suuren vaikutelman tehneistä aluksen vierailijoista mainittakoon ikääntynyt nainen joka vieraili aluksella keväällä 1995. Hän ilmestyi kuin tyhjästä tasapainoillen kulkusillalla, josta hänet varovaisin käsin autettiin alukselle. Ensivaikutelman mukaan pääteltiin kysymyksessä olleen eksyneen sekaisen vanhuksen, kunnes totuus valkeni. Lähes 90-vuotias rouva kertoi purjehtineensa useita kertoja S/S Orionilla silloisen luotsijohtajan vaimona. Kunnioituksella ja innostuneesti hän kertoi elämyksistään aluksen lipuessa äänettömästi ja värinättä höyryvoimalla Ruotsin saariston läpi.
Uusi S/S Orionin seuraaja oli hänen mielestään ollut polttoöljyn hajuinen tärisevä elämys, jolla purjehtimisesta hän aikaa myöten kokonaan luopui.
Vierailijoista mainittakoon myös Sven-Bertil Taube, joka tarinoineen ajastaan merimiehenä on suurella karismallaan kannustanut meitä kaikkia.
Arvostetuin vierailu on tietysti Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Carl XVI Gustafin, hänen adjutanttinsa, hovimarsalkkansa ja Stockholms Sjögårdin puheenjohtajan Gustaf Tauben suorittama virallinen vierailu alukselle 12. huhtikuuta 2003 Meripartiolaisten päivän yhteydessä Skeppsholmenilla. Virailulle oli varattu aikaa viisi minuttia, mutta majesteetin kiinnostus projektiin sai hänet viipymään 15 minuttia laivalla, suurkiitos vierailusta.
Kuninkaallisen Luotsilaitoksen höyryalus S/S Orion on 50. vuoden ajan palvellut Ruotsin merenkulkua ja muodostaa nykyään tärkeän osan maan kulttuurihistoriallista kelluvaa laivastoa. Lisäksi se on ruotsalaisen teollisuusyhteiskunnan kulttuuriperinteen ainutlaatuinen edustaja.
Valtion merimuseoiden laivaraati päätti keväällä 2003 Kulttuuri-merkitä S/S Orionin.
S/S Orion täyttäessä 75 vuotta 2004 on tarkoituksena palauttaa alus aikaisempaan loistoonsa sen jättäessä laiturin hiililämmitteisenä höyryaluksena.
Bo Thorstenson
Puheenjohtaja
S/S Orion tukiyhdistys
